Kenttämies vai rikostutkija – erilaiset työnkuvat poliisissa

Polamkin sivuilla kerrotaan, että Poliisi (AMK) -tutkinto antaa kelpoisuuden vanhemmaksi konstaapeliksi. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Millaisia töitä koulutuksella voi päästä tekemään? Näihin kysymyksiin löydät vastauksen tästä artikkelista.

Poliisikoulutusta mainostettaessa törmää usein lauseeseen “haluaisitko kentälle vai tutkintaan?”. Tämä on sinänsä hyvä kysymys, koska toisinaan jo hakuvaiheessa oleva pystyy arvelemaan, minkälaista poliisityötä haluaisi tehdä jos tulee valituksi koulutukseen. Kysymyksen perusteella alasta tietämätön saattaa kuitenkin ajatella poliisissa olevan vain kaksi erilaista suuntautumisvaihtoehtoa, joiden välillä täytyy valita. Tilanne ei onneksi kuitenkaan ole näin yksiselitteinen; poliisikoulun suorittaneen työnkuva voi olla monenlainen. Vaihtoehtoja on kymmeniä, jos ei satoja. Poliisin työtä voi Suomessa tehdä joko paikallispoliisissa (esim. Helsingin poliisilaitos) tai valtakunnallisessa yksikössä Keskusrikospoliisissa. Tämän lisäksi poliisiksi kouluttautunut voi päätyä töihin Sisäministeriön alaiseen Suojelupoliisiin. Suojelupoliisissa työskentelee 500 ihmistä, joista vajaa puolet on poliiseja.

Kentällä paikallispoliisissa työskentelevän vanhemman konstaapelin ensisijainen työnkuva on periaatteessa yleensä aika samanlainen. Hätäkeskus antaa tehtäviä, “keikkoja”, joita sitten suoritetaan eli “ajetaan”. Keikanajosta yli jäävä aika käytetään mm. omatoimisesti suoritettavaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai liikenteen valvontaan. Tehtäviä itsessään on ihan laidasta laitaan ja siinä, mitä kenttäpartio voi tehtävällä kohdata, on vain mielikuvitus rajana. Kuitenkin eri poliisilaitosten ja jopa poliisiasemien välillä on suuriakin eroja siinä, millaista kenttätyö on. Esimerkiksi Helsingin poliisiasemilla kenttämiehen tai -naisen toimintaympäristö eroaa rajusti verrattuna vaikkapa Haapajärven poliisiasemalla (kuuluu Oulun poliisilaitokseen) työskentelevän toimintaympäristöön. Näiden seikkojen vuoksi kenttätyön ei pitäisi alkaa kovin nopeasti tuntumaan saman toistamiselta. Lisäksi virkapaikasta riippuen kentällä työskentelevällä on mahdollisuus hakeutua erilaisiin erityisryhmiin (esim. TEPO, VATI, Valmiusyksikkö Karhu) tai vaikka koiranohjaajaksi. Näihin tehtäviin hakeutumalla kenttätyö saa ihan erilaista maustetta. Täytyy kuitenkin muistaa, että yleensä edellä mainittuihin erityistehtäviin ei valita juuri koulun penkiltä tulleita, vaan olisi hyvä kerätä kokemusta perustyöstä ennen erikoistumista.

Tutkinnassa niitä vaihtoehtoja vasta onkin, ja eri tutkintayksiköiden määrät ja työnkuvat muuttuvat aika paljonkin kun siirrytään poliisilaitoksesta toiseen. Ensinnäkin jokaisella poliisilaitoksella on uniikki toimintaympäristö, ja toimintaympäristö voi muuttua myös poliisilaitosten eri poliisiasemien välillä. Tästä syystä myös rikostutkinnan organisaatiot ja järjestelyt poikkeavat toisistaan. Koko ajan ei kuitenkaan tarvitse olla poliisilaitosta, poliisiasemaa tai edes tutkintayksikköä vaihtamassa saadakseen mielekkyyttä työhönsä (vaikka poliisilaitosten sisällä eri työtehtäviin siirtyminen on arkipäivää ja sitä tapahtuu koko ajan). Toisinaan rikostutkijan työtä ajatellaan puuduttavana toimistotyönä, mutta lähes poikkeuksetta se on aivan jotain muuta. Rikospoliisi joutuu sietämään myös “ulkoilua” (esimerkkinä kotietsinnät, kiinniotot, tiedustelu/tarkkailu). Onneksi suurin osa rikostutkijoista vain pitää siitä, että pääsee välillä irti juttukasojen ääreltä vaikka työstä pitäisivätkin.

Pari esimerkkiä erilaisista rikostutkijan työnkuvista paikallispoliisitasolla:

1. Omaisuus- ja väkivaltarikostutkinnassa työhön voi kuulua esimerkiksi kotietsintöjä, etsintäkuulutettujen etsintää ja kiinniottoja, tiedustelua, epäiltyjen rikoksentekijöiden tarkkailua tai kuulusteluja. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, tässä vain murto-osa mainittuna.
2. Ulkomaalaistutkinnassa (tai ulkomaalaispoliisissa) rikostutkijan perustyöhön voi kuulua mm. ulkomaalaisvalvontaa, luennointia vastaanottokeskuksissa, erilaista sidosryhmäyhteistyötä Maahanmuuttoviraston tai kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tai käännytettävien ja karkotettavien palautuksiin osallistumista. Tämäkin lista voisi olla loputon.
3. Tekninen tutkija lähestyy rikospaikkaa, rikoksentekovälinettä tai jotain muuta epäiltyyn rikokseen liittyvää asiaa tittelinsä mukaisesti teknisestä näkökulmasta. Tekninen tutkija dokumentoi edellä mainittuja rikokseen liittyviä asioita mm. valokuvaamalla, piirtämällä tai videoimalla. Tämän lisäksi teknisen tutkijan työhön kuuluu erilaisten näytteiden otto ja forensisen tieteen käyttäminen näytteiden tutkimisessa.

Näiden esimerkkien avulla saa vielä suppean käsityksen rikostutkinnan monimuotoisuudesta. Jos ajatellaan koko Suomen laajuisesti erilaisia työskentelymahdollisuuksia, listassa voisi olla helposti kymmeniä, jopa satoja erilaisia esimerkkejä siitä, mitä rikospoliisin työ on. Paikallispoliisitasolta jäi mainitsematta mm. IT-tutkinta, ennalta estävä työ ja huumausainerikostutkinta. Valtakunnallisen rikostutkintayksikkö KRP:n tullessa mukaan kasvaa uramahdollisuuksien lista vielä reilusti pidemmäksi. Kenttätyön ja rikostutkinnan lisäksi osalle poliisikoulutuksen suorittaneista tarjoutuu mahdollisuus päästä työskentelemään etsivänä kansallisen turvallisuustyön ytimessä Suojelupoliisissa.

Kuten otsikko kertoo, poliisityö on mitä suurimmassa määrin kenttätyötä tai rikostutkintaa. Nämä kaksi pitävät sisällään kuitenkin niin laajan skaalan erilaisia työtehtäviä ja työnkuvia, että voisi sanoa sieltä löytyvän “jokaiselle jotakin”. Poliisiksi kouluttautuvan ei siis tarvitse valita tulevaa työnkuvaa kahden vaihtoehdon väliltä. Vaihtoehtoja lukematon määrä.

– Klaus / Poliisivalmennus

PS. Jos kiinnostuit poliisikoulutuksesta ja olet hakemassa Polamkiin, tutustu valmennuskursseihimme!